24 elo Matka ravitsemustoimittajaksi

”Sitten, kun minä olen valmistunut ravitsemustieteilijäksi, osaan sanoa, kuinka ihmisen tulee syödä, jotta hän voi hyvin!” Mikä ihanan naiivi ajatus päässäni pyörikään, kun parikymppisenä aloittelin ravitsemustieteen opintoja Helsingin yliopistossa. Toisaalta – tausta-ajatukseni ei ole muuttunut miksikään. Perimmäinen ideani on edelleen edistää ihmisten hyvinvointia hyvän ravitsemuksen keinoin. Minun ajatukseni tästä maallisesta tallustuksesta on lyhykäisyydessään seuraavanlainen. Elämä on lahja, joka tarjoaa iloa ja haasteita, velvollisuuksia ja oikeuksia. Minun mielestäni jokaisella on elämässään jokin tehtävä, joka antaa elämälle mielen. Ja hyvä ravinto, liikkumisen ja riittävän unen ohella, on niitä pilareita, jotka kannattelevat elämän fyysistä perustusta. Toiveeni siis on, että syömisellämme ylläpitäisimme hyvinvointiamme, jotta voisimme elää kukin sen oman ainutlaatuisen elämämme.

Ruoka ei ole kuitenkaan pelkkiä rakennusaineita. Senkin hyvin tiedän. Ruoan on tarkoitus mieluusti tuottaa myös mielihyvää. Toki joskus syntyy ristiriitoja terveellisyyden ja mielihyvän kesken, mutta mielestäni ei ylitsepääsemättömiä sellaisia.

storywords-1 blogin 1 kuva2

Pitkähkön ravitsemustutkijan urani aikana ymmärsin yhä paremmin, että ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa ruokavaliota, joka sopisi kaikille ja takaisi kaikille parhaan hyvinvoinnin. Olemme erilaisia niin perimältämme, tavoiltamme kuin tottumuksiltammekin. Ja mitä enemmän luin, sen kirkkaammin oivalsin sen, kuinka vähän tiedän. On niin paljon tutkittua tietoa, että siitä ehtii lukea, saati ymmärtää, vain pienen pienen murto-osan. Eikä kaikkeen, myöskään ravitsemuksen saralla, yksi ihminen ehdi millään perehtyä. Siksi tarvitaan eri aihepiirien osaajia.

Tovin olen ollut myös asiakastyössä ravitsemusterapeuttina. Valaisevaa aikaa. Asiakkaina oli niitä, jotka syövät huomattavasti itseäni tunnollisemmin suositusten mukaan. Ja oli myös niitä, jotka kirkkain silmin kysyivät, ”saako leipää syödä”. Siihen minä kakistelin, että ”saa, kyllä leipää saa syödä, ja onkin hyvä syödä”. ”No kiva, kun minä niin tykkään ruisleivästä.” Hiukan minua huimasi tuon jälkeen. Käväisikö lie verenpaineeni ylälukemissaan..

Ja se oli yksi lauantai-ilta, kun saunan pehmitettyä kehoni, ilmeisesti päätä myöten, jupisin taas siitä, kuinka media on tehnyt hyvän ohella myös hallaa suomalaisten kansanterveydelle. Jaa että tehnyt hallaa, kuinka? Tehnyt hallaa, kun on antanut medianäkyvyyttä ja -kuuluvuutta kaikentasoisille ravitsemuksen sammakkomiehille ja nostamalla yksittäisiä tutkimuksia suurina uutisina otsikoihin. Tunnustettakoon rehellisyyden nimessä, että on asiansa osaaviakin toimittajia, myös heihin törmäsin tutkijana ollessani.

1 blogin 2 kuva
Mutta oli niitäkin, jotka vain tiukkasivat asian olemista joko niin tai näin. Nämä eivät sitä tutkimusmaailman harmaata välimaastoa tunteneet tai ymmärtäneet. Mutta siis silloin lauantai-iltana se ajatus iski – ajatus, että minusta pitää tulla ravitsemustoimittaja! Minulla on sen verran ravitsemuksellista taustaa takanani, että osaan luovia tuossa mittaamattomassa ravitsemustiedon valtameressä. Tai ainakin tiedän, kuka on oikea ihminen loihe lausumaan asioista jotain mutu-tietoa perustellumpaa.

Sillä tiellä siis olen. Taustanani elintarviketieteiden tohtorin opinnot ravitsemustieteessä ja laillistetun ravitsemusterapeutin paperit taskussani. Lisäbonuksena puolen vuosisadan verran nähtyä ja elettyä elämää. Tavoitteenani edelleen hiukan suuruuden hullusti, maailmoja syleillen, hyvän ravitsemuksen edistäminen. Tervetuloa seuraan!

Katriina Ylönen

No Comments

Post A Comment