26 elo Sekaannus sokereista

Kun Maailma terveysjärjestö WHO julkaisi uuden suosituksen sokerin saannista, saatiin suomalaisessa mediassa aikaan pieni sekaannus. Toki sokeri jo sinänsä on yksi tunteita parhaiten kuumentavista aiheista ravitsemuskeskusteluissa – joidenkin mielestä se kun on se kaikista pahin myrkky ruoassamme ja tappaa! Ja toisaalta kuitenkin vaikkapa blogeissa ja kadunkulmissa meitä houkutellaan aina vaan ihanammilla leipomuksilla ja suklailla. Tosin ravitsemustieteen professori yritti taannoin iltauutisten haastattelussa muistuttaa suolan oikeasta vaarallisuudesta – että sitä ennen muuta suomalaisilla olisi syytä vähentää. Taisi valua kuuroille korville.

Sekaannus syntyi, kun WHO:n uuden sokerisuosituksen innoittamana Helsingin Sanomien sokerilaskurin laatija ei huomannut, että suositus koskee lisättyä sokeria, ei elintarvikkeissa, esimerkiksi marjoissa ja hedelmissä luontaisesti olevaa sokeria. Valppaat ravitsemustieteilijät onneksi huomasivat erehdyksen, ja asia tuli korjattua professorin arvovallalla.

Storywords-blogi31
Storywords-blogi32

Toki oman sokerimääränsä laskeminen, jos joku niin haluaa tehdä, on sikäli epätäsmällistä, että luontaista ja lisättyä sokeria ei nykyisillä elintarvikkeiden ravintosisältötiedoilla saa laskettua. Ja tässä piilee se vaara, joka nousi esille edellä mainitun laskurin yhteydessä, että sokeria sisältävien, mutta muutoin erittäin suositeltavien ravintorikkaiden hedelmien ja marjojen käyttö voi joutua epäilynalaiseksi. Kuviota ovat vielä sotkeneet fruktoosiliuoksilla tehdyt tutkimukset, joissa on saatu aikaan vyötärörasvan lisääntymistä ja insuliinin toiminnan heikkenemistä. Mutta huomata täytyy, että kyseisissä tutkimuksissa fruktoosi on ollut nestemäisessä muodossa ja sitä on ollut neljäsosa päivittäisestä energiamäärästä. Jos tuo määrä muutetaan vastaavan fruktoosimäärän sisältäviksi hedelmiksi, päivässä pitäisi syödä persikoita yli 11 kiloa tai omenia 3,5 kiloa tai viinirypäleitä 1,5 kiloa, jotta saisi 25 prosenttia päivittäisestä energiastaan fruktoosista. Eli aineenvaihdunnassa haitallisia vaikutuksia aikaansaaneen tutkimuksen fruktoosimäärillä ei ole mitään tekemistä tavanomaisista hedelmä- ja marja-annoksista saatavien fruktoosimäärien kanssa. Lisäksi on hyvä huomata, että tutkimuksissa on havaittu esimerkiksi runsaasti mustikkaa, tyrnimarjaa tai viinirypäleitä syövillä alempia arvoja elimistön matala-asteisesta tulehdustilasta kertovassa CRP-arvossa. Matala-asteinen tulehdustila on yksi tyypin 2 diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöistä. Kuopiolaiset tutkijat ovat puolestaan havainneet, että marjat saattavat tasata verensokerin vaihtelua. Kun sokeria annettiin vesiliuoksessa ja toisaalta marjojen kera, marjojen kera verensokerin huippupitoisuus oli matalampi ja verensokeri nousi hitaammin. Ja tuossa oli vain muutama esimerkki marjojen ja hedelmien positiivisista vaikutuksista, joita tutkimuksissa on havaittu!

Jollain tavalla hiukan huvittuneena näitä keskusteluja sokerista seuraa. Toki se on totta, että sokeria kertyy sokeroiduista tuotteista helposti paljon – aivan liian paljon. Ja on hyvä, että markkinoille tulee esimerkiksi jogurtteja, joissa on vähemmän lisättyä sokeria. Toisessa vaakakupissa on sitten arkitodellisuus – asiayhteyksiin kuulumaton sokerin tyrkytys, joka meihin kohdistuu. Meidän joidenkin makeanhimomme tiedetään varsin hyvin, ja sitä käytetään estoitta hyväksi. Videovuokraamoista on jo kauan voinut ostaa karkkia. Posteihin ilmestyivät jokin vuosi sitten valmiit paketit lähettääksesi suklaata hänelle. Viimeisin suklaatyrkytys, jonka huomasin, liittyi kukkien välitykseen. Ilahduta häntä, jolle lähetät kukkia, myös suklaalla. Grrrrrrrrr! Kun idea juuri olisi siinä, että mielihyvää ja iloa voi saada muustakin kuin makeasta – mutta ei. Sen lisäksi, että saat kauniita kukkia, syö itsesi ähkyyn!

Minä kannatan erilaisissa ravitsemusasioissa sellaista kohtuullisen kultaista keskitietä. Ihan hyvä, jos joku elää ilman lisättyä sokeria sisältäviä tuotteita. Samalla lailla kuin elimistö pärjää ilman lisättyä suolaa, elimistö ei tarvitse syötyä sokeria. Jos nyt kuitenkin makean perään on, ruokavalion kokonaisuus ei romutu, vaikka se sisältäisi myös lisättyä sokeria sisältäviä tuotteita, kunhan niiden määrä pysyy kohtuudessa. Jos siis sokerin saanti mietityttää, ja haluaa vahdata, ettei saanti nouse liialliseksi, vahdataan suklaan, karkkien, leivonnaisten ja limsojen käyttöä. Näissä tuotteissa on pääasiassa sitä kartettavaa lisättyä sokeria, ja pakkausmerkintöjen sokeri kertoo likimain sen määrän.

Katriina Ylönen

No Comments

Post A Comment